Come back – ja kuinka se tehdään

Janottaahan se vanha suola…

Ilves-Kissojen monivuotinen luottotoppari ja joukkueen kapteeni Juha ”Fööri” Veijonen joutui viime kauden päätteeksi taas painimaan saman ongelman kanssa kuin parina edellisenäkin syksynä.

Jatkaako pitkähköä aktiivipalloilijan uraa edelleen vai panostaako enemmän nelilapsiseen perheeseensä, jolloin oma puolisokin saisi enemmän tilaa itselleen, kun isän menot ei asettaisi tiukkoja rajoja harrastuksille? Jaakopinpaini päättyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joten pelikengät saivat vihdoin huilata monen vuoden uurastuksen jälkeen. Tai niin Veijonen vielä keskikesän helteessäkin luuli käyneen.

Juha “Fööri” Veijonen – olisiko come backin aika?

Aluksi hiukan historian havinaa:

– Jyväskylästä kaikki lähti, Haussilan Nousun kaupunginosaseurassa aloitin pikkupoikana, kunnes sitten siirryin JJK:n riveihin. Aluksi pelasin oman ikäisteni 83-syntyneiden joukkueessa, mutta hyvin nopeasti siirryin vuotta vanhempien joukkueeseen. Juniori-ikäluokissa pelasin poikkeuksetta vanhempien joukkueissa aina siihen saakka, kun hyppäsin B-junioreista suoraan edustusjoukkueen vahvuuteen. A-junioreissa en palannut peliäkään, kertailee Veijonen omaa junioripolkuaan.

JJK:n edustusjoukkueessa ”Fööri” esiintyi jo hyvin nuorena pelaten Kakkosessa , Ykkösessä ja lopulta siinä joukkueessa, joka nosti JJK:n aina Veikkausliigaan saakka. Siinä vaiheessa mies joutui ensi kerran vaikeaan valintatilanteeseen, kun piti valita täyspäiväisen jalkapalloilun ja opiskelun välillä. Pitkä tikku osui opiskelun puoleen, joten jalkapalloura jatkui keskisuomalaisissa Kakkosen joukkueissa ja lopulta Vaajakoskella.

– Kun työtehtävät keskisessä Suomessa vaikeutuivat ja lopulta jouduin minäkin lomautetuksi, oli aika laajentaa reviiriä ja suunnata katse Pirkanmaalle, muistelee Jyväskylän seuduilla sihen saakka vaikuttanut pelimies.

– Sainkin koulutustani vastaavan insinöörin paikan Instalta ja ajattelin vielä pelata ihan jalkapalloakin, joten soitin paikalliseen silloiseen Kakkosen seuraan ja tarjouduin tulemaan testisessioon, jossa olisin saanut näyttää osaamiseni. Tylyn kieltävän vastauksen jälkeen Jukka ”Jude” Heinonen toivotti tervetulleeksi Ilves-Kissoihin, jossa pelasin sitten jo Kakkosta kesällä 2013. Kissojen pelipaidan riisuin lopulta syksyllä 2019 ajatellen, tässä se oli – aktiivipalloilijan ura.

Juha Veijosen CV:sta löytyy poikamaajoukkueura 15- 19 -vuotiaisiin saakka, 70 Ykkösen ottelua pelaajana ja varovasti arvioiden 270 Kakkosen ottelua. Joten palataan alkuun, onko kaikki nyt hyvin, entäs vieroitusoireet?

– Kun kysymyksen noin asettelet, on ihan pakko vastata, että jos ja kun, ihan rehellinen olen, niin taas on ilmennyt valtava halu pelata ja pukea vaikkapa Ilves-Kissojen punainen paita ylleen. Kunnostani olen pitänyt hyvää huolta, joten suuriakaan ponnisteluja pelikuntoon pääseminen ei taitaisi aiheuttaa. Eikä puolisokaan taida pistää hanttiin, kiittelee ”Fööri” parisuhteensa toimivuutta.

Siitä sitten vaan viesti ”Karkki” Karjanlahdelle, joka näytti heti vihreää valoa entiselle kapteenilleen, joten eipä aikaakaan, kun kissavalmentajien Gio Ositashvilin ja Jarkko Jousmäen eteen harjoituskentälle juoksi myös ylöjärveläinen motivoitunut toppari.

Juha Veijonen pääsi muutamaan otteeseen pelaamaan jämäminuutteja ennen alkusarjan päätösottelua Tervakosken Patoa vastaan. Kun Juha Jokinen paranteli edelleen jalkaansa ja Ville Puustinen sovitti varoitustilinsä täyttymisen aiheuttamaa pelikieltorangaistusta, oli puolustuslinjalla numero 28:n kokoinen aukko Juho Ihalaisen rinnalla. Kun vielä Ihalainen otettiin kentältä ennen pelin loppua, päätyi kissakipparin kapteeninnauha taas Juha Veijosen vasempaan hihaan.

Ympyrä oli sulkeutunut.

Teksti ja kuva: Eero-Pekka Hollo