Ilves-Kissat ja Ilves/2  – huippua Kolmosessa

Kolmosen sarjakärki Ilveksen reservimiehistö saapui Lamminpään vierasotteluunsa vakaana aikeenaan repäistä ero jo muihin niin selväksi, että kovasti kuormitetut juniorit pääsisivät tosissaan ottamaan mittaa myös nuorten SM-sarjassa, jossa keltapaitaiset ovatkin menettäneet kärkiasemansa.

Lamminpään hienossa kunnossa olevan kentän äärelle olikin saapunut jalkapalloilun ystäviä laIdasta laitaan – ei ainoastaan pelaajien tyttöystäviä , puolisoita ja sukulaisia – mukava määrä.

Odoteltiin hienoa kamppailua ja sellainen saatiinkin. Ilves aloitti niin aggressiivisesti kuin odoteltiinkin, mutta Kissapuolustus oli niin kauan hyvin organisoitu, kun Ilves alkoi käyttää vasemmalla laidalla nopean ja taitavan Eemeli Raittisen ominaisuuksia hyväkseen. Hänen vahtimiseensa tarvittiin mies, jos toinenkin. Näin luotuja vaarallisia maalipaikkoja keltaiset eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää, josta ehkä suurin syypää oli kotijoukkueen tolppien väliin komennettu Jani-Petteri Soininen. Mies pelasi, ellei historiansa parasta peliään, niin yhtä parhaista epäilemättä. Jopa liukastuessaan nurmen pintaan sai houkuteltua pelivälineen hallintaansa.

Oli Ilves-Kissoillakin paikkansa. Timor Inapshba, joka panostaa tällä hetkellä vuorokauden tunneista 12 työelämäänsä, ei toden totta ole ehtinyt treeneihin siinä määrin, kun joukkueensa muut pelaajat. Mutta peliäly miehellä on toki tallella; kaksi ihanaa maalintekopaikkaa suli viime hetken vääriin valintoihin. Ohi ja yli Ilveksen maalin.

Kummankaan joukkueen tahtoa taistella ei ollut syytä epäillä. Ilves-Kissojen Niko Äkräs taisteli joka puolella ja se johti muutamaa minuuttia ennen taukoa rappaukseen, jonka johdosta erotuomari nosti keltaisen varoituksen merkiksi. Puoliajalle mentäessä tilastoissa oli Äkräksen keltainen ja molempien joukkueiden yksi kulmuri.

Toinen jakso alkoi siitä, mihin ensimmäinen päättyi. Ilveksen nuoremman pelimannit ajattelivat homman hoituvan ikätasoituksen turvin.

Toisin kuitenkin kävi. Ilves-Kissat pääsi peliin kiinni ja he antoivat nuoremmilleen oivan oppitunnin siitä, että peli pitää pelata loppuun saakka. Vaikka jalka hiukan punaisilla painoikin, maalipaikkoja keltaisten päädyssä oli enemmän kuin vastakkaisessa. Satunnainen katsoja Lamminpään katsomossa saattoi epäillä ottelun sarjatasoa, niin tyylikkäästi pallo liikkui pelaajalta toiselle välillä punaisten, mutta useimmin keltaisten toimesta.  Ilves-Kissojen paras pelaaja löytyi tolppien välistä, paljoakaan ei jäänyt jälkeen Pyry Haanpää, jonka asenne oli alusta loppuun prefekt.

Ilveksestä Eemeli Raittinen oli vaarallisista vaarallisin niin kauan, kun nilkka pyörähti toisella jaksolla. Hyvin pelasi myös Taha Özcelik. Luultavasti lopputulos O-O, joka usein kertoo tylsästä ottelusta, oli kuitenkin kokolailla pelin kulkua vastaava. Eikä suinkaan yhtään tylsä, siitä kiitokset pelaajille.

Erotuomaria näissä jutuissa harvoin kiitellään, nyt Juho Nieminen hoiti hommansa kokonaisuudessaan tyylikkäästi. Kissojen kippari-Juha Veijosen keltainen kortti lopussa oli virhe tuomarilta, mutta pelaajat tekevät kuitenkin virheitä paljon tuomareita enemmän. Joten ryhti suoraksi Juho!

Ottelun päätyttyä katsomon parhailla paikoilla istuneet emeritus-valmentajat Pertti Mäkipää ja Jussi Ristimäki kiittelivät ottelun tasoa.

”Hieno peli ja hyvää jalkapalloilua. Ehkä Jarkko Wissin pitäisi käydä myös näitä otteluja seuraamassa”,lähettivät valkkuveteraanit viestin pääkallopaikalle, kun olivat masentuneet Ilveksen edellispäivän murheellisista  otteista Tammelassa.