Joukkue aloitti kauteen valmistautumisen Joulukuussa 2010 aloituspalaverin merkeissä. Syksy oli tuonut nousun 2-divisionaan, joten haasteita tulisi riittämään. Valmennusta täydennettiin Jukka Heinosella, joka toi kokemuksensa Tomi Mönkkösen ja Jussi Ristimäen avuksi. Lisäksi fyysisestä valmennuksesta vastasi talven ajan Lindsay Orr. Pelaajapuolella edelliskauden runkomiehistössä oli tapahtunut jonkun verran muutoksia, mikä ei välttämättä ollut hyvä asia. Tärkeät miehet, kuten Toni Järvinen, Arto Seppänen ja Jani Tulehmo jäivät sivuun miehistöstä. Heitä paikkaamaan uusina pelaajia tulivat Samuli Ahola, Tommi Rasinmäki, Roni Lindroos ja Eetu Virtanen. Myöhemmin talven/kevään aikana joukkueeseen liittyivät lisäksi Abu Sankoh, Antti Ronkanen, Jouko Turunen ja Juha Kivistö. Varsinkin Abu Sankohin ja Tommi Rasinmäen panokseen valmennus laski paljon.

Harjoitukset alkoivat Tammikuun alussa Jussin ja Jukan johdolla. Mörrin työkuviot estivät talviharjoitteluun osallistumisen, joten olikin tärkeää, että valmennusta vahvistettiin. Talviharjoittelu tapahtui neljän kerran/vko tahdilla. Pelivuorot sunnuntaisin tuohon päälle olivat hyvä lisä. Tosin vastustajien saaminen olikin sitten aivan toinen juttu. Valmennuksen kokoonpano ratkesi niin myöhään, että suurin osa kakkosen joukkueista oli jo ehtinyt sopia harjoitusvastustajat. Tämän myötä jouduttiin antamaan paljon periksi vastustajiin nähden. Osallistujien määrä oli varsinkin aluksi kiitettävää. Mutta synkkiä pilviä alkoi kertyä jo tammikuun lopussa, kun alkoi tulla pitkäaikaisloukkaantumisia mm. Jussi Lahtinen ja Roni Lindroos saivat pitkäaikaisvammat. Lisäksi edelliskauden kapteenistoon kuulunut Aapeli Räihä lopetti. Jo tässä kohtaa kävi selväksi, että hankalaan rakoon joudutaan.

Harjoituspelit sujuivat vaihtelevasti ja jokainen sai näytönpaikkoja. Pekka Toppilan ja Jani Nyblomin puuttuminen (liittyivät mukaan vasta myöhään keväällä), sekä ed. mainitut loukkaantumiset, näkyivät negatiivisesti peleissä. Uusista miehistä Sankoh ja Rasinmäki esiintyivät vahvasti, kuten Aholakin. Kivistö liittyi mukaan Helmikuun lopulla ja vakuutti heti. Muuten mentiin pitkälti niillä, jotka olivat saaneet vähemmän peliaikaa ed.kautena. Voikin sanoa, että huono kierre alkoi talvella koska runkoa ei saatu talvella rakennettua. Kun lisätään vielä se, että osalle pelaajista oli todella vaikea sopeutua kakkosen tason harjoitusmääriin niin vaikeuksia tuli eteen ja paljon. Vaikka taustoja oli vahvistettu, ongelmia riitti silläkin suunnalla. Mm. huoltaja joukkueesta puuttui koko kauden ajan, mikä ei antanut hyvää kuvaa joukkueesta/seurasta ulospäin.

Talviharjoittelun päätteeksi valmennus pystyi toteamaan seuraavaa: n. puolet on fyysisesti valmiita sarjaan ja n. puolet ei. Kun vielä lisää, että miehet, jotka valmennus oli ajatellut joukkueen rungoksi, kuuluivat tuohon viimeksi mainittuun kategoriaan. Siinä olikin valmennuksella pohtimista aivan riittävästi. Kehitä siinä omaa peliä, kun koko ajan 5-7 runkomiestä poissa vahvuudesta. Hyvin treenanneet miehet olivat toki valmiita kutsuun, mutta pitää muistaa, että liian suuri vastuu yhtäaikaisesti ns. rotaatiopelaajilla ei koskaan ole hyväksi. Kapteeniksi valitulla Tero Lammisella olikin suuri haaste johtaa joukkue sarjaan. Valitettavasti valmennus joutui soveltamaan kokoonpanon suhteen liikaa jo talvella ja tämä ikävä kyllä jatkui, varsinkin syksyä kohti mentäessä. Permanenttia ei syntynyt missään vaiheessa. Sitoutumista joukkueen toimintaan olisi pitänyt olla enemmän jo talvesta alkaen. Tähän seura reagoikin, kun heti sarjan startattua tehtiin farmisopimus Fc Hakan kanssa. Farmisopimus antoi, ainakin teoriassa, valmennukselle hieman pelivaraa, jos sattuisi käymään niin, että runkomiehistöllä olisi paljon poissaoloja myös kesällä.

Kevätkierros oli pelillisesti varsin hyvä. Muutama rökäletappio toki tuli ja näissä maksettiin oppirahoja varsinkin oman miehistön osalta. Jo kauden alussa oli hienoa todeta, että valmennuksen haluamaa pelitapaa pystyttiin toteuttamaan varsin hyvin. Peli siis pääsääntöisesti kulki, mutta tulokset puuttuivat. Maalinteko-ongelmat alkoivat jo keväällä. Paikkoja luotiin varsin hyvin, mutta 10-15maalia/kausi viimeistelijä joukkueesta puuttui. Edelliskauden tehokolmikko Wainikainen-Lahtinen-Nyblom oli sivussa aivan liian monesta ottelusta vammojen ja muiden syitten takia. Maalinteko oli laskettu pitkälti tämän kolmikon varaan, joten ongelmat olivat näin kaikkien nähtävissä. Omasta takaa paikkaajia ei saatu missään vaiheessa, eikä muutama Haka-apukaan ongelmaa pystynyt ratkaisemaan. Kevätkierros oli kuitenkin positiivinen. Sitoutuminen oli jälleen hyvää ja harjoituksissa oli hyvä tekemisen meininki. Kentällä varsinkin topparikaksikko Lamminen-Lindroos esiintyi vakuuttavasti, jota hyvin säesti Sankoh, Kivistö ja Rasinmäki. Kevätkierroksen jälkeen pystyi toteamaan, että tavoitteena ollut sarjapaikka olisi saavutettavissa. Toki hieman lisää pisteitä olisi tarvittu, että olisi voinut olla täysin tyytyväinen. Positiiviseksi asiaksi on myös laskettava, että yhteistyö Hakan kanssa toimi varsin hyvin.

Syyskierroskin alkoi varsin hyvin ja tuloksia alkoi alkuun tulla. Toisaalta tuttu ongelma peilasi edelleen kautta; esitykset pääsääntöisesti varsin hyviä, mutta maalinteko sakkasi. Jarno Soininen kokemuksellaan oli vahvassa roolissa syyskierroksen alkupuolella ja auttoi omalla panoksellaan hienosti joukkuetta. Sitten Elokuun alkupuolella alkoivat ongelmat. Tuli loukkaantumisia (mm. Lamminen) ja mitä ihmeellisimpiä ongelmia pelaajien kanssa, joita tässä on turha käydä tarkemmin läpi. Kun lisäksi tärkeistä miehistä Lahtinen, Rasinmäki ja Sossou vaihtoivat maisemaa opiskelujen takia, oli loppukaudesta tulossa varsin hankala. Lukuisat poissaolot alkoivat selvästi vaikuttaa joukkueen tekemiseen. Uudet miehet saivat toki vastuuta, mutta kuten Syyskuun tulokset osoittavat ei heistä ollut kantamaan taakkaa. Ydinosaamista puuttui liikaa. Kuitenkin on todettava, että joukkue kaatui saappaat jalassa vaikka putoaminen tapahtuikin. Omalla tyylillä vedettiin loppuun asti.

Joukkue sai kauden aikana paljon kiitosta esityksistään monelta eri taholta. Näin ainakin pelillinen oppi oli mennyt perille. Kuten aikaisemmin on mainittu, jäi silti paljon parannettavaa niin pelaajille, valmennukselle kuin seurallekin. Pelaajien osalta sitoutuminen olisi ehdottomasti pitänyt olla parempaa varsinkin runkomiesten osalta. Fysiikka oli liian monella heikko kakkosen tasolle juuri lukuisten poissaolojen takia. Tasoero joukkueen kärjen ja hännän välillä oli liian suuri. Tiukoissa peleissä yksilötason puutteet tekivät usein suurimman eron vastustajaan nähden. Maalinteko-ongelmat olivat suurin yksittäinen tekijä heikkoon tulokseen. Lisäksi johtajuusongelma kentällä paistoi aina, mikäli joku seuraavista pelaajista, Lamminen, Soininen, Korhonen tai Haukka, oli poissa kokoonpanosta. Joukkue kuitenkin pelasi pääsääntöisesti hyvää pallollista peliä, joten siihen voi olla tyytyväinen. Valmennuksellisesti tuo pelitavan onnistuminen on positiivinen asia. Jos kerta hävittävä on, niin mieluummin hyvällä pelillä kuin pelkällä puolustamisella. Valmennuksessa yhteistyö tiimin välillä toimi hienosti. Tosin Mörrin työkiireet vaikutti välillä hieman negatiivisesti toimintaan, mutta tähän lankaan ei voi mennä, koska juuri sen takia valmennustiimi luotiin. Joukkue halusi pelata hyvää pallollista peliä ja sen harjoittamisessa onnistuttiin. Puolustuspelaamisen organisoinnissa valmennus olisi ehkä voinut olla paremmin hereillä ja suhteuttaa puolustuspelin toimia enemmän vastustajan mukaan.

Seuralle vuosi on ollut haastava. Tie 5-divarista kakkoseen oli nopea ja siinä vauhdissa on vaikea pysyä täysin mukana. Toimijoita seuran sisällä oli yksinkertaisesti liian vähän. Uusia toimijoita yritetään aktiivisesti saada mukaan, mutta se vie aina oman aikansa. Työnjako pienessä seurassa on haastavaa, kun jokaiselle seuratoimijalle riittää tekemistä siellä ja täällä. Tämä näkyi mm. siinä, että kun edustusjoukkueelle ei löydetty yrityksistä huolimatta vakituista huoltajaa, joutuivat seuran taustajoukot pelaajien ja valmentajien tukemana hoitamaan huoltajan pestiä talkoohengessä muiden hommien ohella. Varsinkin alkukaudesta ongelmaksi muodostuikin se, että työnjako seuran sisällä ei ollut aina täysin selvä. Asiaan on kuitenkin kiinnitetty huomiota ja seuran sisäistä rakennetta pyritään kehittämään jatkuvasti. Toisaalta seura reagoi hienosti muutamaan otteeseen kauden aikana, hyvänä esimerkkinä farmisopimus.

Ilves-Kissat on hieno seura, joka on nopeassa tahdissa noussut takaisin parrasvaloihin. Tästä kaudesta on otettava opiksi joka taholla, jotta Ilves-Kissat nähdään taas piakkoin uudestaan tällä tasolla. Siihen kuitenkin seurassa on potentiaalia!

Jalkapalloterveisin,

Mörri, Jukka ja Jussi